Hieno lauantaipäivä ja vasta puolivälissä

Ei kesä ja grillikausi vielä loppunutkaan. Jatkamme tänä iltana, sillä mies toi itselleen jotain possurasvaa grillattavaksi ja minulle - kuulemma kristillisesti tasan jaettavaksi - nokareen lammasta. Siinä siis iltaohjelma.

Päivällä olimme Järvenpään taidemuseon Eero Järnefelt 150 v. juhlanäyttelyn avajaisissa. Näyttelyssä on esillä ensimmäistä kertaa tiettävästi koko taiteilijan tunnettu grafiikan tuotanto. Kannattaa ehdotomasti tulla katsomaan vaikka kauempaakin. Tässä muutama makupala taidemuseon omista kokoelmista, Sammakko ja Sara.

Kuvat ovat ihan itse ottamiani ja laatu sen mukainen. Napsaisin ne näyttelyesitteestä ja kutsukortin kannesta. Näyttely jatkuu tammikuun loppuun ja sitä täydentää hieno oheisohjelma. Täältä löytyy lisätietoa.

Avajaisissa ei ehkä koskaan ole ollut sellaista väkimäärää, minkä tämä näyttely veti, eikä ihme. Eero Järnefelt on kaiketi Sibeliuksen jälkeen tai kuten sen kukakin näkee, ohella maineikkain järvenpääläinen. 

Oli mukava tavata tuttuja ja sukulaisiakin, joskin tietysti suurin osa kutsuvieraista oli tuiki tuntemattomia. Yllättävimmät tutut olivat entinen yhteiskoulun ja lukion rehtori ja vaimonsa, kielten maikka. Enpä ole ollut kummankaan kanssa puheissa omien lakkiaisteni jälkeen. Kunnioitettu herra rehtori ja viehättävä rouva. 

Tapasimme muun muassa mieheni ihastuttavan serkun, Vanhan neidin, joka kiitteli kovin lämpimin sanoin kirjaani ja kertoi aikovansa tilata sitä pienen pinkan annettavaksi sukulaisille joululahjaksi. Ai että lämmitti! 

Nyt nauttimaan ilta-auringon viimeisistä säteistä ja ehkä pienestä aperitiivistä.

Kesäkauden päättäjäiset?

Tänään arvelimme kesäkauden pian päättyvän. Mies toi broilerin koipinuijia, joita grillattiin tai oikeammin sanottuna ensin käristettiin muuripannulla ja sitten loppukypsennettiin kannen alla. Ai jee, ne olivat hyviä. Loput syödään huomenna, ellei mies nakerra niitä väli- tai yöpalakseen. -  Jos olisimme tienneet, että ne ovat niin hyviä, niin noinhan niitä olisi syöty pitkin kesää. Kintut oli liotettu marinadissa, mutta sen pyyhin mahdollisimman tarkkaan pois ennen paistamista.

Ilta oli jo aika viileä, joten kipitimme ruoan jälkeen aika nopeasti sisätiloihin. Tulevalle päivälle ja sunnuntaille on lupailtu sadetta, joten pikkuhiljaa tässä kai on pakko siirtyä sisäruokintaan. Se tarkoitttaa muun muassa sitä, että tuvan pöydältä on saatava nukkekotiverstaani raivattua pois. Elättelen toivoa, että saisin uusimman taloni kasattua ja siirrettyä yläkertaan. Se taas edellyttää yhden työkalun käytön opettelua ja siihen en arvaa ryhtyä ilman, että Talon Asiantuntija on kotosalla. Sahaan vielä tassuni poikki, jos toheloin. Asiantuntija tosin sanoi, ettei hän semmoista sahaa ole koskaan käyttänyt. Joka tapauksessa minun pitää saada yksi ikkunareikä muutettua oviaukoksi ja tehtävä ikkunapokia. Isoon taloon tarvitaan hirmuinen määrää kapeaa listaa.

Elonkorjuu-kuvakin löytyi. Melkein tunnen nenässäni kypsän viljan tuoksun. Leivän tuoksun.

Sukkasadon alkaminen on yksi varma syksyn merkki. Maanantaina se alkaa. Ehdin vielä inventoida lankalaatikot - niitä on monta - ja kaivaa puikot esille. Harmaa jakuntekelekin pitäisi neuloa valmiiksi, etenkin kun sille olisi jo käyttöäkin. Bambu-lankaa jää monta kerää, joille tarttis keksiä käyttöä. Ehkä joku huivi? Väri kylläkin oli pettymys. Hiirenharmaa.

Tarkoitus oli etsiä kuva oravasta, mutta sattui silmiin tämä. Kuva on lainattu Huutonetistä ja esittää Kerttu Nurmisen Por Arte-kokoelman päärynää. Eikös olekin upea ja sopii hyvin sadonkorjuuteemaan? Hinta lähes 300 €.

Välitäthän sinäkin?

Eilen ilmestyi tähän blogini oikeaan laitaan Nälkäpäivä-keräyksen lipas. Huomasitko? Se on tarkoitettu blogini lukijoille. Pienetkin roposet kilahtavat kauniisti lippaaseen ja tuottavat hyvää mieltä itsellesi. Rahat menevät suoraan SPR:n keräystilille.

Huomasin blogiystävänä Sirkun keräyslippaan eilen ja päätin, että minä myös. Linkitin tämän postaukseni Sirkun blogiin, sillä hänellä on koskettava yhteenveto nälkäpäivän keräyksestä.

Lisää tietoa on tietenkin myös Punaisen ristin omilla Nälkäpäivä-sivuilla täällä. Linkki menee suoraan tuoreeseen tiedotteeseen, jonka mukaan varoilla tuetaan Syyrian katastrofaalisen tilanteen uhreja. 

Riittäisikö sinulta tänään vaikka yksi euro?

Iloa pienistä

Istuimme eilen terassilla ja nautimme lämpimästä, rauhallisesta illasta. Yhtäkkiä pihaan ryöpsähti mukava seurue: äitifasaanin johdolla 6-7 poikasta. Poikaset olivat sellaisia nyrkin kokoisia.

Olikohan se ollut tämä fasaani, jonka kuvasin keväällä? Tämä on melkein kuin piilokuva.

Emo huomasi heti meidät terassilla ja ääntäkään päästämättä käännytti laumansa takaisin puiden ja pensaiden suojaan. Olisipa taas ollut kiva saada kuva! Kaadoin kuitenkin vähän kauroja terassin lattian alle sen varalle, että lauma tulisi uudestaan tutkimusmatkalle. Viime vuonna joku äitifasaani jopa lensi meidän lintulaudalle napsimaan auringonkukansiemeniä.

Toinen pieni ilonaihe oli pikkuinen poika, joka soitti ovikelloa. Hän oli löytänyt meidän postilaatikon edestä silmälasit ja tuli kysymään, onko ne mahdollisesti meidän. Eipä olleet, mutta hienosti oli lapsi kasvatettu. Kiittelin kovasti poikaa ja kehotin häntä panemaan rillit roskiksen päälle talteen. Siinä ne vieläkin nökättävät, mutta toivottavasti läytävät omistajansa.

Pientä valitusta

Tämä päivä on mennyt suoraan sanottuna ihan ketuille. Ensinnäkin valvoin  koko viime yön. Viideltä kuuntelin uutiset, otin nukahtamislääkettä ja kömmin sohvankulmaan, kun en omassa sängyssä ollut muuta kuin pyöriskellyt koko yön ja kuunnellut sydämeni jumpsutusta. Tämähän teki sen, että heräsin iltapäivän puolella. Aamuteen jälkeen olin edelleen niin reporanka, että ei muuta kuin takaisin samaan sohvannurkkaan. Rytmihäiriöt jatkuivat, mutta sainpa onneksi unenpäästäkin kiinni.

Päiväpostikin oli jo tullut siinä vaiheessa, kun kömmin petistä. Sydänkin oli unen aikana rauhoittunut. Rytmihäiriöitä ei ole ollut pitkään aikaan, mutta taisin jännittää isän kuulumisia. Hän on tänään ollut tutkimuksista, joista mieheni jo etukäteen arveli, että niistä ei appiukko hengissä selviä.

Isä on viime aikoina ollut kovin väsynyt. Kun kävimme viikolla, oli paikalla myös systeri ja lankomies, ja kun talossa oli normaalia enemmän hälinää, väsähti isä pyörätuoliinsa. Kaipa hän jo mielellään lähtisi äidin luo. Ystävät ja sukulaiset ovat kuolleet toinen toisensa perään ja vaikka me lapset yritämme käydä säännölliesti, ovat päivät pitkiä ja yksinäisiä. Ei siinä kodinhoitajienkaan pikavisiitit suuresti auta tilannetta. Hyvä kuitenkin, kun he käyvät säännöllisesti. Tai no, usein isä ehtii itse keittää aamupuuronsa ennen kuin aamukävijä saapuu. Heilläkin on tiukat aikataulut ja vähän väkeä.

Kun nyt päivä on mennyt tähän malliin, niin en kuvittelekaan enää tekeväni muuta kuin pari, kolme kerrosta neuletakkkiini.

Monenlaista satoa

Minä onnekas saan Bikken pilttuu -blogista tämmöisen hienon palkinnon:

Nettikauppa Mamma Roosa on lahjoittanut koreat siivoushanskat, joita kuulemma voi käyttää puutarhahommissakin. Ja sitten vielä vanhaa kunnon Pore-saippuaa! Kiitos etukäteen! Kyseessä oli palkinto, jonka voitti ensimmäisenä blogiin kommentoinut. Ja se olin minä.

Viikon päästä alan ahertaa sukkia syksyn Sukkasadon merkeissä. Minä olen tänäkin vuonna Heinäladossa, joka näin maalaistytölle on tuttu paikka: kuivan heinän haju ja suolakiteiden kirvely heinänpistelemissä kintuissa tuli heti mieleen. Edellisessä postauksessa on linkki sukkasadossa niille, jotka éivät tätä ratkiriemukasta hanketta tunne ja jotka mahdollisesti haluavat ruveta kutomaan sukkia porukassa itselle, kavereille, lahjaksi, hyväntekeväisyyteen tai mihin tarkoitukseen hyvänsä. Meitä on aika paljon ja viikon päästä aloitetaan!

Satoa laariin ovat muutamat naapurinisännätkin jo ruvenneet keräämään. Minulla olisi ollut kiva puintikuvakin, jota en tähän hätään löytänyt. Puimurit ovat raksuttaneet koko viikon näkö- tai ainakin kuuloetäisyydellä.

Nyt ohjelmassa on sänkyjen petausta, kasvihuoneella käyntiä ja iltaruoan laittoa. Kasvihuoneelta varmaan saan kerätä muutaman kymmenen kirsikkatomaattia, jos ei joku veijari ole käynyt syömässä niitä. Yksi kurkku meni parempiin suihin. Kun silmien tipottelu jatkuu edelleen, oli välillä pakko tulla sisälle ja pois terassilta ilta-auringon kirkkaasta paisteesta. Hauskaa iltaa kaikille!

Sukkasato alkaa

Huomio, huomio sukkamaisterit!Oletko jo huomannut, että Sukkasadon ilmoittautuminen on alkanut täällä.Tänä vuonna meitä emännöi groomeri, jonka oma blogi on Noita Näppärä  Kaikki porukalla kutomaan sukkia itselle ja kavereille ja sukulaisille ja erityisesti hyväntekeväisyyteen!

Jookos?

.Nämä ovat toissavuotiset sukat eli en ole lähtenyt ottamaan förskottia.

Nyt mulle tuleekin kiire saada neuletakki valmiiksi ennen syyskuun alkua. Toinen etukappale puuttuu vielä ja puolikas hihaa. Onneksi sukkalankoja on kotona, sanoisinko muutama laatikollinen.

Kun minunkin taidoillani kehtaa osallistua, niin kynnys on aika matalalla ja ovet leveät. Kudon nimittäin ihan perussukkaa, vaikka joka vuosi suunnittelen opettelevani jotain monimutkaisempaa. Kärsivällisyys loppuu siihen, kun olen hetken tutkinut mallikirjojen ohjeita.

Yllätyksiä, yllätyksiä

Ei kaksi ilman kolmannetta ja kolme niitä ehti jo kahteen päivään tullakin. Ensimmäinen yllätys oli eilen naamakirjassa, kun luin veljentytön kuulumisia. Neidistä tuli viime viikolla täysikäinen.

Tyttö on näti kuin ruusunnuppu tai tämä alkukesällä ihanasti kukkinut pioni. Ja nyt ilmoitti siviilisäädykseen parisuhteen. Lisätietoja kaivataan! Muutkin uutiset kuulostivat sen verran dramaattisilta, että mietin vielä, miten haastattelen velimiestäni tai kälyä. Mutta silti, valtavasti onnea nuorelle neidolle ja avopuolisolleen!

Se oli eilisen uutinen. Tänään Toinen tytär kertoi muuttavansa vuodeksi ulkomaille. Onnea hänellekin! Jos nainen on lähes kolmekymppinen, niin toki on lupa itse päättää asuinpaikkansa ja tuntuu siltä kuin hän olisi varsin hyvin järjestellyt ja suunnitellut seuraavan vuoden tekemisensä.

No, se kolmas ylläri-pylläri koski minua. Pyydettiin ja lupauduin kirjoittamaan yhden jutun. Pohjamateriaali on omassa kirjassani eli ei muuta kuin kynä sauhuamaan. Sehän on niitä hommia, joista verottajakin jo totesi, että kirjoitan harrastusmielessä, en ansaitakseni. Niin aina! Vaan olisi se ansaitseminenkin mieluisaa lisää leivän päälle..

Sadonkorjuuta

Kun vaatimattomasta kasvitarhastani jotain satoa irtoaa, on se paras kuvata saman tien. Tomaatit kasvavat ja rehottavat kasvihuoneessa. Mikään ei maistu paremmalta kuin itse kasvatettu ja auringon kypsyttämä, lämmin tomaatti.

Näitä on jo syöty kymmenittäin ja ehkä muutama sata kappaletta on vielä kypsymässä. Kerrankin joku onnistuu! Kesäkurpitsa vasta kukkii, samoin papu ja ruukussa oleva mansikka... Täytyy vain toivoa pitkää, lämmintä syksyä. Tytär kehui syöneensä ensimmäiset omat kesäkurpitsat ja punajuuret, jotka kasvoivat kuikkalaatikossa.

Tämä veijari, suojelua nauttiva harakkaeläin on tämän kesän satoa tämäkin. Jos ääni ei olisi niin kamala, niin lintua voisi kehua. Ulkonäkö ainakin on komea.

Sataa ja paistaa vuorotellen

Tämän piti olla aurinkoinen päivä, mutta kun lähdimme matkahuoltoon hakemaan pakettia, olikin pihatie ihan märkä ja taivas joka suunnalla melkein musta. Kilometrin päässä tie oli kuiva, mutta jo kahden kilometrin päästä taas märkä. Onpa paikallisia sadekuuroja. Nyt taas aurinko paistaa oikein heleästi, mutta oli hyvä, etten pannut lakanapyykiä koneeseen, kuten aamulla suunnittelin.

Illalla olisi tarkoitus grillata jotain, mutta mies arveli ostavansa sellasita ruokaa, jota sateen sattuessa voi syödä sisälläkin. Tämähän on vanha kuva, mutta jotain tällaista kai on tulossa. Possua, lammasta tai kalaa.

Matkahuollosta haimme paketin, jota en vielä ehtinyt avata. Siellä on joku vekotin, jota arvelin tarvitsevani nukkekotiaskartelussa. Mies ei toistaiseksi tiedä vielä mitään hankinnastani. Ehdin perehtyä laitteeseen myöhemminkin ja opetella ihan oikeasti sitä käyttämäänkin. Palaan asiaan.

Mukavaa viikonloppua!

Muistin virkistystä

Eilen sain juuri alakerran valot sammutettua, kun sähköt katkesivat. Siinä sitten kömmin varovasti raput ylös ja etsin taskulamppua yläkerran hyllykön päältä. Löytyi, mutta patteri alkoi olla aika lopussa. Vessaan ja muutamaan muuhunkin paikkaan olimme tulleet hankkineeksi pienet led-lamput. Silmien yövoitelu vain oli hankalaa, mutta muuten pärjäsin hyvin. Sähköt yrittivät palautua kahteenkin kertaan, mutta huonolla menestyksellä. Tietokone oli tietysti vielä ollut auki ja nyt vähän jännitti, miten tämä nyt toimii. Hyvin hurrasi. Parin tunnin kuluttua kokeilin ja valot syttyivät, joten en tiedä, kauanko sähköt oikeasti olivat poikki. Tulipahan muistin virkistystä: taskulamppujen paristot on tarkastettava ja ostettava varapattereitakin. Ja muutama uusi taskulamppukin voisi olla paikallaan.

Kun näin sateisena päivänä ei ole mitään kuvattavaakaan, niin tässä vielä lauantain juustolautanen, josta mies suuresti nautti. Varsinkin nuo lisäkkeet kuulemma olivat tosi hyviä.

Nyt ryhdyn makselemaan laskuja, joita onkin koko nippu odottamassa. Hyvää päivänjatkoa!

Ei valittamista

Saimme kuin saimmekin lämpimän ja ihanan hääpäiväillan. Hääpäivä oli meidän kahdeksas - kahdeksan hyvää vuotta takana. Toivottavasti yhtä paljon ja mielellään enemmänkin on vielä edessä. Elonpäivien lyhyys tuli taas aamulla mieleeni, kun näin lehdestä entisen työkaverini kuolinilmoituksen. Syntynyt -44.

- En huomannut ottaa kuvia juhlapaikastamme, mutta olimme Tuusulan Krapihovissa. Edellisen illan Taiteiden yön romppeet oli korjattu pois. Silloin oli sattunut niin höpsösti, että sähköt katkesivat koko Rantatien matkalta, joka oli alusta loppuun ja vähän kai vielä pitemmältikin yhtä juhlakujaa. Me huonokinttuiset emme voineet valitettavasti edes ajatellakaan osallistumista, kun autot oli jätettävä alueen ulkopuolelle.

Mutta tämä meidän juhlaillallisemme, se oli mahtava. Tosin niin oli laskukin, mutta jos sitä käydään kerran vuodessa ulkona syömässä, niin päätimme olla olematta köyhiä tai kipeitä. Tilasimme jo etukäteen lihamenun, siis a la carte-listalta kootun mainion kokonaisuuden, joka oli jotain aivan muuta kuin Krapin noutopöytä, joka sinänsä on kuuluisa ja herkullinen sekin, mutta josta ehkä olemme jo saaneet kiintiömme täyteen. Eikä sekään mikään halpa ole.

Alkuruoka koostui kolmesta Krqpin palvaamon savustamasta lihasta: hanhenrinnasta, häränpaistista ja kotitekoisesta makkarasta. Kullakin oli omat sörsselinsä.

Hanhen alla oli hienoksi leikattua perunasalaattia, härän kanssa omenapyrettä ja makkaran kanssa kaalisalaattia, kaikki erinomaisia. Paitsi maku, niin esillepanokin oli upea.

Lämmin ruoka oli härän sisäfilettä ja vasikanposkea, lisäkkeenä peruna-härkäpapupaistosta. Nam-nam. Kun emme kumpikaan ole aikaisemmin maistaneet vasikanposkea, niin se taisi melkein ratkaista menu-valintamme!

Jälkiruoassa tiemme erosivat. Mies otti juustolautasen ja minä lämmintä suklaakakkua ja mustaaherukka- sorbettia.

Ei mikään kovin kevyt kokonaisuus, mutta kun suositus oli, että koko seurue tilaisi saman menun, niin senhän me teimme.

Syöminen oli tietysti illan kohokohta, mutta kun paikalla ollut taikuriseurue kuuli hääpäivästä, saimme vielä erikoisohjelmanumeron. Taikuri esitti näpsän kolikkotempun ihan vain melle kahdelle.

Tälle illalle mies on ostanut meille kantarelleja, perunoita ja pienet pihvit, joten tulemme kyllä hyvin ravituiksi tänäänkin. Viikolla sitten syödään silliä ja perunaa.

Tai mahdetaanko kaikkina päivinä syödä sitäkään? Ei rahapulan takia, vaan siksi että miehellä alkavat soittoharjoitukset ja on vielä epäselvää, onko tunteja yhtenä, kahtena vaiko kolmena iltana viikossa. Kahtena kai ainakin. Koulu alkaa hänelläkin.

Rahanmenoa ei voi estää

Taas eurot menivät niin että silmissä vilisi. Silmissä, niin. Värikalvon tulehdus jatkuu, lääkitys jatkuu, saunakielto jatkuu ja päälle päätteeksi tuli määräys käyttää aurinkolaseja, joita sinänsä olisi kai aikaisemminkin pitänyt käyttää. Ne vain ovat teillä tietymättömillä. Pengoin jo muutamaan vanhan käsilaukun ja seuraavaksi kai täytyy kurkkia piironginalustat. Lääkitys eli aamut herätyskellon kanssa alkavat taas. Saunakielto minua eniten harmittaa.

Lääkäri plus apteekki veivät 240 euroa ja 5 senttiä. Ei nyt pelkästään silmätippoihin, mutta yksikään ostokseni ei kelvannut kelakorvattaviin. Ei auta, vaikka  miten lääkekulut ylittävät korvausrajan, siitähän minulle jo tuli kirje, jos kela ei troppia hyväksy. Tässä oli siis vakavan silmäsairauden hoitoon tarkoitetut tipat ja salvat, kolme eri lajia ja estrogeenhoito. Kontrollikäynti kuukauden päästä.

Kuva on vanha, mutta viime yön sade olisi varmaan myös näyttänyt samalta, jos olisi ollut valoisaa. Ukonilma alkoi 10 vaille 2 yöllä, sade vähän aikaisemmin.

Toivottavasti huominen ilta on lämmin ja sateeton. On näet hääpäivä ja tarkoitus törsätä hyvään ruokaan. Pöytävaraus tuli tehtyä jo alkuviikosta ja onhan tämä hääpäivätraditio ainut kerta vuodesta, kun käymme yhdessä ravintolassa syömässä. Hääpäivä nro 8.

Kuvausta iltapäivästi yöhön asti

Iltapäivä kului kuvauksen merkeissä. Minua siis kuvattiin ihan pientä lehtijuttua varten. Mukava kuvaajapoika tuli kotiin meille ja otti varmaa viisisataa kuvaa eukosta, jota ei sitten millään hymyilyttänyt. Silmätkin räpsähtivät kiinni aina väärässä kohdaqssa, mutta kun ei ole malli niin ei ole malli.

Itse en saa kuvaa paitsi tietysti sitten aikanaan kun sen lehdestä näen, mutta voin kertoa, että ylläni oli Pellavasydämen Mervin tekemä hupullinen, fuksianpunainen pellavamekko. Pääni oli keritty tapauksen kunniaksi jo toissapäivänä. Tällä kertaa muistin kiristää kainaloiden kuminauhat sopivan kireiksi. Mekosta tykkään edelleen oikein kovasti.

Tämä kuva on otettu kirjani syntysijoilla eli nojaan keravalaisen Mattilan talon aitanseinään. Kyltissä kerrotaan, että täällä se Sibelius sävelsi mm. Finlandian.

Menin kampaajalle siinä mielessä, että luottokampaajani tekisi permanentin. Hänelläpä oli mielessä ihan muut suunnitelmat: violetinharmaata sävyä oman tukan tumman värin joukkoon ja lyhyeksi. Ei ihan sentään keritsimillä, mutta aika paljon hiuksia tipahti lattialle. Omat harmaat ovat nyt peitossa. Ja permanetti jäi laittamatta.

Luullakseni kuvauspäivä jatkuu, sillä illaksi on luvassa roima ukonilma. Jo eilenillalla saimme siitä esimakua. Istuimme terassilla ainakin puolille öin katselemassa salamia ja kuuntelemassa ukkosen jyrinää ja varsinkin sateen ropinaa. Niin oli lämmintä, että oli pakko sanoa kylputakissa istuvalle miehelle, että voisi ehkä vetää helmoja vähän kiinni, jos joku sattuisi vielä kulkemaan ohi... Ei kukaan sateella enää ole siihen aikaan liikkeellä., arveli mies. Teemme iltaruaksi lämpimiä voileipiä, joita voi nakertaa vaikka vähän jäähtyneinäkin. Mies ainakin aikoo istua ihailemassa luonnonvoimia. Minua on ukkonen aina vähän pelottanut. Muistan vieläkin sen mustan villapeiton hajun pesukomerossa, jonne menin ukkosta karkuun. Nyt laitan jo koneen varmuuden vuoksi kiinni ja lähden valmistelemaan niitä voikkuja. Palataaan taas asiaan!

Pientä jännitystä

Tälle päivälle osui kummallekin meille pientä jännitystä, tai ainakin niin arvelin etukäteen. Minua vähän niinkuin haastateltiin ja mieskin kävi haastattelussa: lääkärillä nimittäin. Kumpikin sujui olosuhteisiin nähden mukavasti. Miehen jalkojen turvotukseen ei tosin tullut apua. Lääkäri oli etsimällä etsinyt sopivaa nesteenpoistolääkettä, mutta kaikissa oli sulfaa ja niin jäi sulfa-allergikko lääkkeittä. Muuten kaikki on kuulemma kunnossa.

Palkitsin itseni hyvästä päivästä palalla mustikkapiirakkaa. Koko piirakka melkein jo oli unohtua jääkaappiin.

Päivän kaikki tehtävät eivät sentään vielä ole valmiit. Pyykitkin odottavat koneessa ja muutama kannullinen kasteluvettäkin on kuskattava kasvihuoneelle ja pihalaatikoihin. Iltapäivällä taivaanranta oli niin tumma, etten arvannut viedä pyykkejä ulos, mutta näemmä hyvin olisivat ehtineet kuivua.

Rapukestit

Olipa eilen ihanan lämmin ja kaikin puolin muutenkin mukava ilta. Pidimme kahden hangen rapukestit.

Ravut olivat pieniä, osittain yllättävänkin kovakuorisia, mutta hyviä maultaan. Kotimaisia täplärapuja suoraan cittarin tiskiltä valmiiksi keitettyinä. Hinnasta en hirvannut puhua mitään, mutta mies totesi, että kyllä nyt kerran kesässä kaksi ihmistä raaskii rapuja ostaa. Haikeudella hän muisteli Veikko-sedän Pielavedeltä lähettämiä rapulasteja, jotka matkustivat junalla (vai olikohan se linja-autolla?) Savosta tänne eteläiseen Suomeen. Joka kesä eikä määrästä pihdattu. Mutta ennen oli ennen, noin puolisen vuosisataa sitten.

Viime kesänä ostamamme ravut olivat espanjalaisia ja vielä näitäkin kovakuorisempia. Ja maultaan vähän härskejä. Mutta kuten sanottu, nämä olivat hyviä.

Ajatella, jo elokuu

Näin tämäkin kesä on hurahtanut elokuun puolelle. Vielä heinäkuulta mummo--muisto:

Tässä kuussa kalenterimummolla on uudet kujeet, kuten varmaan tälläkin mummolla. Nukkekotiaherrusta nyt ainakin on tiedossa, jotta saan raivattua tuvan pöydän tyhjäksi.

Paistoin äsken mustikkapiirakan jostain löytämälläni marttojen ohjeella. Taikinaan tuli mm. piimää, kaurahiutaleita ja sen piimän takia kohotusaineeksi soodaa. Pohja oli aika kuiva eikä muutenkaan erityisen hyvä, vaan pikemminkin "terveellinen". Seuraavan marjapiirakan teen perinteiseen muropohjaan. Oman pihan marjoista ei enää piirakoita leivota, mutta kaipa me vielä ainakin mustaherukoita ostamme talven varalle. Mies tosin ei niistä tykkää, mutta eipä hän enempää marjoja kuin marjapiirakoita muutenkaa syö. Paistoin myös pakastimesta löytyneet valmispasteijat, jotka olivat yllättävän hyviä, vaikka olivat muhineet pakastimessa ties miten pitkään.

Mies kaavailee meille kahden hengen rapukestejä lauantai.illaksi. Muutamana vuonna olemme kutsuneet ystäviäkin syömään rapuja, mutta kun se ei ole mikään vakiintunut perinne, niin ajatus kesteistä kaksistaan tuntuu ihan hyvältä. En tiedä, aikooko hän korvata hääpäiväillallisen ravuilla vai muutenko vain haluaa herkutella. Hääpäivä on ensi viikon lopulla. Silloin 8 v. tulee täyteen. Yleensä olemme käyneet ulkona syömässä sen ainoan kerran vuodessa, jolloin ulkona syöminen ei tarkoita omaa terassia.

Ukkonen on jyrissyt pariin kertaan tänään, mutta kiertänyt meidät muuten aika kaukaa. Pitäisi ehkä käydä kasvihuoneella kastelemassa tomaatit ja keräämässä kypsät talteen.